Loppuviikon kuulumisia

In English below.

Torstaina lähdin töist tuntia aikaisemmin, koska paikallisella AIESECillani oli tapaaminen. Ana tuli minua vastaan työpaikalleni, vaikka kokouspaikka olikin ihan työpaikkani vieressä. Olin aluksi ainut harjoittelija kokouksessa, joten tutustuin paljon paikallisiin AIESECilaisiin. Tapasin myös vihdoin oman buddyni, eli vähän niinkuin tuutorini. Hän vaikutti oikein mukavalta ja lyöttäydyinkin Marijan ja hänen tiiminsä seuraan kokouksen ajaksi. Kokouksen virallinen osuus kesti noin tunnin. Kokous pidettiin englanniksi, koska paikalla oli harjoittelijoita. Minä olin kuitenkin alussa ainut paikalla oleva harjoittelija, mutta myöhemmin kämppikseni saapuivat myös paikalle. Hallitus kertoi kuulumisia ja tulevista tapahtumista, edellisen viikonlopun konferenssin tunnelmia muisteltin ja lopuksi vielä tanssitiin AIESEC-kuttuuriin liittyviä roll call -tansseja. Paikalla oli varmaan n. 60-80 ihmistä. Virallisen osuuden jälkeen lähdimme läheiseen pubiin istumaan ja tutustumaan. Näin myös pikaisesti Dejanin, joka haastatteli minut ja jonka kanssa järjestelin tuloani, mutta väenpaljoudessa emme ehtineet juttelemaan. Pubissa tutustuin kolmeen tyttöön, jotka olivat juuri liittyneet AIESECiin, sekä yhteen hallituslaiseen, jonka kanssa olimme ilmeisesti olleet samassa konferenssissa viime syksynä. Juttelimme paljon AIESECista ja esimerkiksi AIESEC Serbian historiasta, josta oli mielenkiintoista kuulla. Ei sitä joka päivä pääse juttelemaan toisen maan AIESEC-hallituslaisen kanssa, joten juttua meillä riitti! Illan päätteeksi vielä muutama AIESECilainen saattoi minut ja kämppikseni kotiin. Oli todella mielenkiintoista tavata paikallisia AIESECilaisia ja odotan jo innolla seuraavaa tapaamista!

Kokous pidettiin yhdessä yliopiston luentosaleista

Minä ja Marija, yksi AIESECilaisista

Perjantaina oli tavallinen työpäivä. Torstaina yksi kollegoistani kertoi hyviä uutisia perheenlisäyksestä ja toi meille pöydän täyteen paikallisia herkkuja. Perjantaina töiden jälkeen tapasin keskustassa Eminan, kaverini Suomen AIESECista, joka oli matkustamassa Belgradin kautta Budapestiin. Menimme istumaan iltaa ja vaihtamaan kuulumisia. Oli ihanaa nähdä tutut kasvot viikon uusiin ihmisiin tutustumisen jälkeen. Näin myös aivan uuden osan kaupungista, jonne haluan mennä uudestaankin tutustumaan.

Lauantaina vietimme kämppispäivää. Menimme vihdoin kolmestaan alakerran keittiöön "kokkaamaan", eli testaamaan toimivuutta pikanuudelipusseilla. Keittiö näytti hoitavan hommansa, joten sunnuntaina uskaltauduinkin kokkaamaan ihan kunnolla. 

Alex kokkaamassa

Cahide odottaa innolla

Lounaan jälkeen lähdimme tapaamaan Vladia, jonka Alex ja Ilias (kreikkalainen harjoittelija, joka muutti tällä viikolla hostelliin) olivat tavanneet Coachsurfing-tapaamisessa. Vlad opiskelee historiaa ja oli lupautunut viemään meidät kaupunkikierrokselle. Lopulta päädyimme kuitenkin vain kävelemään Belgradin linnoitukseen, mutta tällä kertaa menimme myös sisälle. Vlad kertoi paljon linnoitukseen, Serbiaan ja Belgradiin liittyvää historiaa alueella kuljeskellessamme. Aurinko oli juuri laskemassa, joten näkymät olivat aivan upeat. Viime päivinä Belgadissa on kuitenkin ollut kova tuuli, joten kylmyys alkoi piinata meitä ja lähdimme perinteiseen kahvilaan. Maistoin ensimmäistä kertaa turkkilaista kahvia, joka on täällä todella suosittua.

Sunnuntaina viimeistelin vielä yliopistokursseille palautettavia esseitä, kokkasin ja rentouduin. Tästä viikosta tulee varmasti kiireinen, sillä töissä on paljon tehtävää kun aloitamme uuden projektin, ja Laura tulee keskiviikkona!

Vlad, Alex, Ilias ja Cahide

Turkkilaista kahvia

In English:

On Thursday I left work a bit early to go to a Local Committee Meeting hosted by our hosting AIESEC. Ana came to pick me up from work and we went to the faculty near my office where the meeting was held. I met a lot of AIESECers, one of them being my buddy. The official part of the meeting was about an hour long. I was the only intern there, and they had to hold the whole meeting in English just for me :D Luckily my roommates and some other interns came after a while so I didn't feel so bad. During the meeting the executive board told about what is going on in the local committee and upcoming events. They also interviewed people about the local conference last weekend. In the end, we of course danced some roll calls (typical dances for AIESEC culture). There must have been around 60-80 people at the meeting, which is about ten times more than in Finland,. After the official part we went to a pub near by. I met three girls who had just joined AIESEC and sat with them and my roommates. At some point, one of the vice presidents came to sit with us. Apparently we had both been at the same conference in Romania last fall. It isn't every day that you get the chance to talk to an AIESECer from another country so we had a lot to talk about. I heard both about the current and history of AIESEC in Serbia and it was super interesting. At the end of the night a few AIESECers were kind enough to help me and my room mates get home. I had so much fun at the LCM and I can't wait for the next one!

On Friday after work I met with Emina, my friend from AIESEC in Finland who was passing by Belgrade. It was nice to see a familiar face after a whole week of getting to know people. We went to sit down at a bar and talk. It was a whole new part of town for me, but I am sure I will go back there again.

On Saturday we had a room mates day. We finally tried cooking in the hostel kitchen and after lunch met with Vlad, who the others had met at a Couchsurfing event. He was a history student who took us to Kalamegdan, the Belgrade fortress. He told us a lot about the history of Belgrade and Serbia, and about the fortress. It was really interesting. The sun was already going down when we were at Kalamegdan and the views were spectacular. It was super cold though so we couldn't stay long and went for coffee in a traditional restaurant. I tried Turkish coffee for the first time and it was a really interesting experience! On Sunday I just finished some assignments for uni and finally cooked a proper meal. :P This week is going to be busy, as we are starting a new project at work and Laura will arrive on Wednesday!

Ensimmäiset työpäivät

In English below.

Nyt on takana ensimmäiset kolme työpäivää, joten hieman pystyn jo kertomaan tarkemmin harjoittelustanikin. Työskentelen siis IT-alan start-upissa markkinointi ja myynti tehtävissä. Alussa keskitymme enemmän Search Engine Optimizationiin (SEO) ja sisältömarkkinointiin. Muutaman viikon kuluttua alamme sitten tekemään inbound myyntiä. Työskentelen yhdessä amerikkalaisen Gabbyn kanssa ja voi olla, että seuraamme liittyy myöhemmin myös muita harjoittelijoita. Start-up tyyliin työtehtäviimme kuuluu myös monenmoista muuta raporttien kirjoittamisesta kokouksien seuraamiseen. Työskentelemme iltaisin, sillä asiakkaamme ovat pääasiassa amerikkalaisia.

Belgradin liikennevalojen väriset ratikat.

Ensimmäisenä työpäivänä Ana tuli hakemaan minua hostellilta ja lähdimme kohti työpaikkaani lähellä kaupungin keskustaa. Kuljen bussilla töihin ja matka kestää n. 15 minuuttia, vähän ruuhkasta riippuen. Töihin päästyämme pomoni sanoi heti, että "Olette ajoissa! Täällä kaikki tulee myöhässä. Tästä eteenpäin älä tule ajoissa." Tämä kuvaa selkeästi rentoa työilmapiiriämme. Tauolle voi lähteä koska tahansa ja myös työtahti on rauhallisempaa, kuin mihin Suomessa olen tottunut Osa työntekijöistä työskentelee kotoa ja osa toimistolla. Minä työskentelen siis Gabbyn lisäksi läheisesti parin koodarin kanssa. Ensimmäinen päivä menikin lähinnä yritykseen ja työtehtäviin tutustuessa ja työkoneen asennuksiin. Opiskelin myös hieman SEO:sta, sillä Gabby on aloittanut jo paria viikkoa aiemmin ja on jo tutustunut aiheeseen hieman enemmän. Jossain vaiheessa iltaa lähdimme sitten Gabbyn, Milomirin ja Milosin (aiemmin mainitsemani koodarit) kanssa syömään läheiseen meksikolaiseen pikaruokaravintolaan. Heidän kanssaan on mielenkiintoista jutella ja vertailla eroja Suomen, USAn ja Serbian välillä. 

Toimistomme

Toisena työpäivänä aloimme jo tekemään käytännön hommia ja valmistelemaan tulevaa sisältömarkkinointiamme. Tuntuu, että jo parissa päivässä olen oppinut aivan mielettömästi niin SEO:sta kuin IT-alastakin. Toisena päivänä pääsinkin jo seuraamaan ensimmäistä tapaamista asiakkaan kanssa ja jäin ylitöihin valmistelemaan raporttia, jota emme olleet aikaisemmin saaneet valmiiksi. Meidän tehtävämme on kirjoittaa selkokielelle koodareiden teknisiä selostuksia, joten heidän selostuksistaankin oppii aivan mielettömästi.

Toisena päivänä kävimme hamppareilla läheisessä dinerissa.

Eilen sitten päästiin jo askel eteenpäin, kuin aloimme Gabbyn kanssa kirjoittaa ensimmäistä blogipostaustamme. Uskomatonta, miten paljon aikaa ja taustatyötä yhden blogipostauksen tekoon menee! Työpäivän aikana kävimme myös kahvilla Milosin ja Milomirin kanssa alakerran kahvilassa ja lounaaksi tilasimme lähettipalvelun avulla kiinalaista. Pomomme koirat olivat myös ilahduttamassa työpäivää ja he saivatkin paljon huomiota kaikilta toimistossa olevilta.

Työnlomassa pienet fruit cupit välipalaksi

Pidän aivan mielettömästi työpaikastani ja työkavereistani. Tulemme aivan mielettömän hyvin toimeen ja tähän asti olenkin iltaisin kulkenut kotiin työkavereiden kyydillä. Työilmapiiri on juuri minun makuuni ja myöhemmät työajatakin näyttävät sopivan minulle paremmin kuin aikaiset aamut. Työaika kuluu aina todella nopeasti ja joka päivä oppii paljon uutta. Uskon tämän harjoittelun olevankin minulle juuri se oikea, sillä se antaa minulle mahdollisuudet kehittyä niin myynnin kuin markkinoinninkin parissa. On myös oma haasteensa työskennellä paikassa, jossa kaikki ympärillä olevat ihmiset puhuvat ymmärtämätöntä kieltä. Pitää varmaan viikonloppuna vähän opetella serbian alkeita... :D

Toimistokoirat

 In English. 

My first week as an intern is half way through so I can already say a few words about it. I work in an IT-start-up in marketing and sales. In the beginning we will concentrate mainly on SEO and content marketing, but in a few weeks we will start learning more about inbound sales as well. I work together with Gabby, who is from the US, and started in the company a few weeks earlier than me. 

On the first day Ana from AIESEC picked me up from the hostel and we took a bus to my work place. First work environment culture shock came when we got to the office about 10 minutes before work was supposed to start and my boss said that no one here comes early, so from now on I should always come late too :D. The whole work environment is very relaxed and the pace of work is calmer than what I have gotten used to in Finland.  During the first day I mainly got acquainted with the company and the job itself and researched about SEO. In addition to Gabby, I work closely with a few programmers. At some point we went to have a late lunch with Gabby and two of the programmers, Milomir and Milos. It's always very interesting to talk to them and compare the differences between the US, Finland and Serbia.

On my second day we already started preparing some of the things for content marketing and SEO. I feel like I have already learned so much during just a few days both about SEO and IT. I also got to attend a meeting with a client for the first time. Yesterday we started working on our first blog post and it is unbelievable how much time and research goes into just one post! We also got some company from our boss's two dogs who got their fair share of attention from everyone at the office.

I really like the work place and colleagues. The whole atmosphere is very enjoyable and the work day passes by really fast. I feel like I learn so many new things every day. I think this internship is really the right one for me as it enables me to develop both in marketing and sales as well as to learn a lot about the IT industry. It is also a challenge to work in an environment where everyone around you is speaking in a language you can't understand. Maybe I should learn a few Serbian phrases over the weekend... :D

Perillä ollaan!

In English below.

Perjantai-aamulla matkani kohti Belgradia alkoi aivan liian aikaisin. Lento lähti 6:40 kohti Berliiniä, joten kentällä piti olla jo viiden maissa. Matka Berliiniin sujuikin siis nukkuen, vaikka vieressäni istuva mamma herättikin minut koko ajan räpsäisemällä salamalla kuvan nenäni edestä ja muuten vain sähläten. Berliinissä vaihtoaikaa oli n. 1,5h ja menin suoraan passitarkastuksesta läpi ja istuskelin odotusajan lähtöportin edessä ylikallista kahvia juoden ja eväsleipiä syöden. Tegelin lentokentällä ei hirveästi mitään turvatarkastuksen jälkeen ole, mutta onneksi aikaa ei turhan kauaa siinä ollut. Lento Belgradiin oli tyhjenmpi kuin aikaisempi, jolla oli ollut paljon Alpeille ja Kanarialle hiihtolomaa viettämään lähteviä perheitä, joten matkakin sujui mukavemmin. Alle kahden tunnin lennolla ei kauaan ehtinyt ihmetellä, kun jo laskeuduttiin Serbian maaperälle.

Lentokentällä avasin kännykkäni ja Ana, joka on AIESECista ja jonka piti tulla minua vastaan, oli laittanut monta viestiä, että myöhästyy hieman mutta on tulossa. En kuitenkaan ehtinyt odottamaan kuin 5min ennen kuin Ana tuli pahoitellen ja vaihdoimme poskisuudelman. Lentokentällä vaihdoin hieman dinareja ja lähdimme kohti keskustaa. Bussimatka lentokentältä keskustaan maksoi 300 dinaria eli noin 2,5e. Juttelimme koko matkan AIESECista ja muusta ja kävi ilmi, että aikaisin ilmoitetusta poiketen tulisinkin asumaan hostellissa. Bussista jäätyämme kävelimme hetken ympyrää ja kiersimme mm. koko Saint Savan temppelin ennen kuin löysimme hostellille. Omistaja Nikola näytti minulle paikkoja, sanoimme heipat Anan kanssa ja jäin huoneeseeni tutustumaan saksalais/valkovenäläiseen kämppikseeni Alexandraan. Alexandran lisäksi jaan huoneeni turkkilaisen Cahiden ja kiinalaisen Fanlin kanssa. Cahide ja Fanli ovat myös Global Entrepreneurs -ohjelmassa, tosin toisessa yrityksessa, ja Alex on Global Citizen ohjelmassa opettamassa saksaa ja venäjää. Muut tytöt olivat tulleet edellisenä viikonloppuna, mutta muuttaneet tähän hostelliin vasta pari päivää aikaisemmin.

Ensimmäinen nähtävyys spotattu jo ennen hostellille pääsyä.

Neljän hengen huoneemme.

Pitkän matkan jälkeen oli pakko ottaa pienet päiväunet, jonka jälkeen lähdimme Alexandran kanssa kävelylle. Kiertelimme hieman keskustassa ja päädyimme jopa Republic Squarelle asti. Otin paljon kuvia ja ihastuin Belgradiin ensisilmäyksellä. Vanhat upeat rakennukset oli kauniisti valaistuja ja kaduilla tuntui olevan turvallista kävellä pimeälläkin. Poikkesimme myös syömään kiinalaista ja ruokakauppaan. Takaisin tultuamme istuimme hetken hostellin kahvilassa, jossa tutustuin kiinalaiseen kämppikseeni Fanli:hin ja toiseen kiinalaiseen harjoittelijaan Theaan, joka oli jo lopettamassa harjoitteluaan. Matkaväsymys kuitenkin painoi kovasti päälle edelleen ja meninkin aikaisin nukkumaan.

Iltakävely

Seuraavana aamuna herätessäni Alex oli lähtenyt paikallisen AIESECin konferenssiin vuorille ja Fanli Kroatiaan. Lähdin aamupäivällä kiertelemään keskustaan. Poikkesin aamukahville matkalla ja kävelin rauhassa ihastellen maisemia. Kävelykadulla poikkesin muutamaan vaateliikkeeseen ja pian huomasin kävelleenikin Belgradin linnoitukselle asti. Linnoituksen ympärillä oli puisto, josta avautui upeat maisemat Sava-joelle. Istuin hetken penkillä ihastellen maisemia ja kävelin pienen lenkin puistossa. Kaupungilla oli paljon ihmisiä liikeellä, olihan lauantai. Kävelykadulla näkyi katusoittajia ja popcorn-kojuja oli vähän väliä. Paluumatkalla poikkesin syömään, jätskille ja ruokakauppaan. Kävelin päivän aikana yhteensä yli 10km, joten loppuillan vietin rauhallisesti huoneessa Cahideen tutustuen.

Keskustan kävelykadulla on vielä jouluvalot.

Kävelykatua.

Pieniä kevään merkkejä on jo näkyvissä siellä täällä.

Sava-joki.

Belgradin linnoitus,

Popcorn-koju ja Hotel Moskova.

Republic Square

Sunnuntai-aamu alkoi hitaasti ja rauhallisesti. Jossain vaiheessa päätimme lähteä Cahiden kanssa kävelylle, mutta ulkona alkoikin sataa. Löysimme Thean hostellin kahvilasta ja päätimme lähteä yhdessä kahville. Poikkesimme hostellimme lähellä olevaan Coffee Dreams -ketjukahvilaan ja vietimme pari tuntia siellä jutellen ja kahveistamme nauttien. Lopulta sade näytti väistyvän, joten lähdimme pienelle kävelylle ja kävimme syömässä Thean suosittelemassa kebab-paikassa. Minulla ja Cahidella piti olla AIESECin Incoming Preparation Seminar, joten lähdimme takaisin hotellille päin. Matkalla Ana kuitenkin soitti ettei voi hyvin ja joudumme siirtämään tapaamista. Tulimme silti hostellille ja juttelimme pitkään Cahiden kanssa. Alex ja Fanli palasivat vasta yömyöhään...

Tähän asti kaikki on sujunut todella hyvin. Serbialaiset ovat todella mukavia ja suurin osa puhuu englantia. Hieman hankaluuksia aiheuttaa kyrilliset aakkoset, joita täällä käytetään meidän aakkosten rinnalla. Onneksi kolmessa kuukaudessa varmaan ehtii ne päntätä, sillä esimerkiksi kadun nimet ovat vain kyrillisillä aakkosilla. Asumistilanne on ainut hieman mieltä painava asia niin minulla kuin muillakin tytöillä ja etenkin Cahidea se näyttää häiritsevän hyvin paljonkin. Muut harjoittelijat asuvat 12 hengen AIESEC-asunnossa, jossa huhujen mukaan osa nukkuu sohvilla. Meidän tilanne on siis siihen nähden parempi, mutta elämää hieman hankaloittaa se, että keittiö on kadun toisella puolella aivan eri rakennuksessa, eikä missään parhaimmassa kunnossa. Tähän asti siis meistä kukaan ei ole vielä hirveästi kokkaillut, mutta itse ainakin aion testata keittiön mahdollisimman pian niin ehkä muutkin tytöt rohkaistuvat kokkaamaan. Avoimin mielin lähdin liikkelle ja avoimin mielin edelleen olen, uskon kyllä että tästä selvitään, vaikka muut tytöt vähän negatiivisin mielin ovatkin. Tänään on myös mun ensimmäinen työpäivä ja vähän alkaa jo jännittämään! Siitä sitten lisää seuraavassa postauksessa :)

Thea, Cahide ja minä

In English:

I have finally arrived in Belgrade! Friday morning I left Finland way too early in the morning, and my first flight to Berlin was spent sleeping. I had a two hour layover in Berlin, but the Tegel airport is very small so I just had some coffee while waiting for my next flight. The flight from Berlin to Belgrade was very pleasant as the plane was not full and it only took less than two hours. When I arrived in Belgrade, Ana from AIESEC met me at the airport. After exchanging some Serbian dinars we took the bus to the city center. The ticket was 300 dinars which is about 2,5€. We talked the whole journey to the center and I found out that instead of living in the AIESEC flat I would be living in a hostel. After getting off the bus we walked around the Saint Sava Temple until finding the hostel. The owner Nikola showed me to my room, we said our goodbyes with Ana and I stayed in to rest after the long trip. I am sharing my room with three other interns: German/Belorussian Alexandra, who is here doing Global Citizen, and Turkish Cahide and Chinese Fanli who are here also dong Global Entrepreneurs but in another company. The girls have also just recently arrived in Belgrade and had moved to the hostel only two days before me.

The first day I was so tired from the trip that I had to take a nap before doing anything else. After that I left to walk around the city center with Alexandra. I immediately fell in love with the beautiful city and took a lot of pictures. We walked all the way to the Republic Square. The whole city was beautifully illuminated and it felt pretty safe to walk around even in the dark. On our way back we had some dinner and then went to sit down in the hostel cafe. I met Fanli and another Chinese intern Thea who is already finishing her internship here. However, I was so tired that I went to bed very early.

The next morning Fanli had left for Croatia and Alexandra to a local AIESEC conference somewhere in the mountains, so it was just me and Cahide for the whole weekend. I left to walk around the city center and get to know the city a little bit better. I had some coffee, enjoyed walking in the pedestrian city center, and finally found myself at the Belgrade Fortress. I walked around the fortress park and enjoyed the amazing views over the Sava river. You could already see some signs of spring in the park. In general, there were a lot of people enjoying their Saturday around the city center. I ended up walking about 10 km so the rest of the evening I rested in our room.

On Sunday we had a lazy morning with Cahide before deciding to go for a walk. However, it had just started raining... We met Thea in the hostel cafe and took her with us. We escaped the rain to a coffee shop and spent a good few hours there talking. After the rain had stopped we went to have some dinner, did some shopping and came back to the hostel. We were supposed to have the incoming preparation seminar, but it got postponed so we just talked for the rest of the evening with Cahide.

In general my experience so far has been really great. Serbians seem really nice people and most of them speak really good English. However, living in a hostel brings its own curiosities. Me and my flatmates have been a bit concerned about cooking in the hostel kitchen, but I am sure we will figure something out. I really like our location and even though the expectations were a bit different from reality, I am trying to have an open and positive attitude. Today is my first day at work and I am already starting to be a bit nervous... More about that in the next post then! ;) 

Uusi seikkailu

(In English below)

Taas on aika lähteä uuteen seikkailuun ja näin ollen aloittaa uusi blogi. Tämä on jatkoa kahdelle edelliselle seikkailuilleni ja nimi myös jatkaa vanhaa kaavaa :) Viimeiset päivät Turussa on kiireisiä, kun lukuvuosi pitäisi saada kasaan, eikä aikaa valmisteluille ja jännittämiselle hirveästi jää. Tänään oli viimeinen työpäiväni ja ylihuomenna pitäisi vielä käydä yksi tentti kirjoittamassa. Matkavalmistelutkin on vielä aivan hujanhajan, mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa...

Tällä kertaa tieni vie Belgradiin, Serbian pääkaupunkiin keskelle Balkania. Lähden kolmeksi kuukaudeksi työharjoitteluun AIESECin kautta. Opiskelen International Business-koulutusohjelmassa Turun AMK:ssa ja työharjoittelu on osa opintojani. 3,5 vuoden opinnoistamme on mahdollisuus tehdä yhteensä jopa 1,5 vuotta ulkomailla kahden työharjoittelun ja opiskelijavaihdon muodossa, ja moni muukin opiskelijakaverini lähtee ulkomaille kevääksi.

Päätin hakea harjoitteluun AIESECin kautta sillä olen itsekin aktiivisesti mukana AIESECin toiminnassa. AIESEC on maailman suurin opiskelijajärjestö, joka toimii 126 eri maassa pyörittäen opiskelijavoimin niin vapaaehtoistyöprojekteja kuin työharjoitteluohjelmiakin. Minua kiehtoi etenkin Global Entrepreneurs -ohjelma (tai Global Citizen Entrepreneurship), joka on yleensä 6-8 viikon palkaton työharjoittelu start-upissa. Halusin kokea miltä tuntuu työskennellä start-up -ympäristössa ja tietenkin kokea myös itse AIESEC-harjoittelun. Maiden suhteen minulla ei ollut erityisiä vaatimuksia, mutta toiveena kuitenkin oli löytää sopiva harjoittelupaikka itä-Euroopasta.

Hakuprosessi alkoi vuoden alussa päivittämällä profiilini ja lisäämällä CV AIESECin Opportunities-portaaliin. Koska olen AIESECin jäsen, oli hakuprosessi Suomen päässä minulle hieman erilainen kuin normaalisti. Jo koko syksyn olin tarkkaillut Opportunities-portaalissa olevia harjoittelupaikkoja, mutta Suomesta poiketen muualla Euroopassa ei taideta suunnitella elämää puoli vuotta etukäteen... Ensimmäiseen harjoittelupaikkaan hain Itävallasta tammikuun alkupäivinä ja lopulta paria viikkoa myöhemmin (harjoittelustani vastaavan AIESECilaisen painostuksesta :P) aktivoiduin ja aloin hakemaan useampiinkin paikkoihin. Suomalaisena olin ajatellut, että haku-nappulaa painaessa sitoudun jo melkein lähtemään, joten tarvitsinkin pientä painostusta rohkaistuakseni. Loppujen lopuksi päädyin hakemaan Itävallan lisäksi harjoitteluihin Liettuaan, Unkariin, Slovakiaan ja Serbiaan. Kulttuurierot tulivat esiin jo hakuvaiheessa, sillä pohjoismaisesta tehokkuudesta oltiin kaukana. Hakuprosessiin kannattaakin lähteä avoimin mielin, eikä lannistua heti alkuun :) Omalla kohdallani lähetin Unkariin CV:ni myös sähköpostilla, mutta sieltä ei kuulunut vastausta; Itävallassa selvisin short listauksesta ja CV:ni lähetettiin yritykselle, mutta sen jälkeen yhteydenpito katkesi ja Slovakiassa hakemukseni hylättiin ennen kuin kukaan edes otti minuun sieltä yhteyttä. Liettuasta minuun otettiin kuitenkin heti yhteyttä hakuani seuraavana päivänä ja olin skype-haastattelussa paikallisen AIESECin kanssa, mutta kuultuani enemmän työharjoittelupaikasta en kokenut sen olevan etsimäni ja vedin hakemukseni pois. Siellä päässä oltiin kuitenkin erittäin mukavia ja asiat tuntuivat rullaavan, ja vähän tuntuikin pahalta perua hakemus...

Serbiaan hain itse asiassa muutamaankin paikkaan ja tietämättäni paikat olivat eri paikallisyksiköissä Belgradissa (jossa on jopa NELJÄ eri AIESECin paikallistoimistoa!). Ensimmäisestä minuun otettiin pian hakemukseni jälkeen yhteyttä ja sovimmekin skype-haastattelun, mutta valitettavasti haastattelijani ei koskaan saapunut paikalle enkä kuullut sieltä enää... Mieli ei siis kamalan korkealla ollut kun toisesta paikallisyksiköstä minuun otettiin yhteyttä, mutta ensivaikutelmani serbialaisista olikin osoittautunut täysin vääräksi! Vastaanottava AIESEC-toimistoni Belgrad EF on aivan kuin unelma ja he ovat huolehtineet minusta erittäin hyvin vastaten kaikkiin tyhmiinkin kysymyksiini välittömästi. Ensi yhteydenotto sieltä suunnalta tuli 23.1. ja nyt alle kuukautta myöhemmin olen jo lähdössä sinne. Sähköposteja on vaihdettu lähes päivittäin ja olen myös ollut skype-haastattelussa niin AIESECin edustajan kuin yrityksen toimitusjohtajankin kanssa. Pientä painostusta täältä suunnalta piti laittaa, kun harjoitteluni piti virallistaa Opportunities -portaalissa, mutta muuten ei ole mitään ongelmaa ollut - päin vastoin, asiat ovat edenneet erittäin tehokkaasti! :) Itse asiassa harjoittelupaikkani on sellainen, johon en edes alunperin hakenut, vaan he tarjosivat sitä minulle ja näin 6-8 viikon harjoitteluni muuttuikin kolmeksi kuukaudeksi.

Belgrad

Miksi Serbia? No, totta puhuen vielä reilu kuukausi sitten en ollut ikinä kuvitellutkaan lähteväni Serbiaan. Tiesin maasta hyvin vähän (nolona myönnän, että tietoni rajoittuivat lähinnä Euroviisuihin ja sotaisaan historiaan), ja olin ajatellutkin lähteväni enemmän keskiseen itä-Eurooppaan. Serbia on kuitenkin yksi niistä maista, joissa Global Entrepreneurs -ohjelma on pyörinyt pisimpään, joten harjoittelupaikkojakin sieltä löytyy Euroopassa Romanian lisäksi varmaan eniten. Kuulin myös paljon hyvää toiselta Suomen AIESECilaiselta, joka on ollut Belgradissa Global Citizen -harjoittelussa. Pienen googlettelun jälkeen ihastuinkin maahan aivan täysin ja nyt en jaksakaan odottaa sinne pääsyä!

Global Entrepreneurs -ohjelmaan sisältyy asuminen, joten siitä minun ei onneksi tarvitse huolehtia ja lentokentällekin minua tullaan vastaan. Lähtövalmistelut ovat tapahtuneet niin nopeasti, etten ole vielä ihan edes tajunnut lähteväni. Ensimmäinen kerta, kun ostan lentoliput viikkoa ennen lähtöä! Vielä pitäisi hoitaa vakuutukset ja apurahan paperisota kuntoon ennen lähtöä ja seuraavaksi kirjoittelenkin jo Belgradista! Harjoittelupaikasta ja asumisesta lisää sitten varmaan seuraavassa postauksessa! :)

Tulevasta naapurustostani löytyy mm. yksi maailman suurimmista ortodoksikirkoista

In English:

I am leaving for three months to Belgrade, Serbia's capital city through AIESEC's Global Entrepreneurs program! This internship is a compulsory part of my studies and I decided to do it through AIESEC because I myself am a member of AIESEC. AIESEC is the world's largest youth organization that runs social and professional internships. I wanted to take part in the Global Entrepreneurs program to experience working in a start-up and of course to experience an AIESEC internship for myself. Global Entrepreneurs is a (usually) 6-8 weeks unpaid professional internship. I didn't have any specific country restrictions, I just hoped to find an internship somewhere in Eastern Europe.

I started my application process early this year in the AIESEC Opportunities Portal by filling in all the necessary fields and uploading my CV. To be honest I already started looking at opportunities last fall, but unlike us Finns it seems that other countries are not accustomed to planning ahead for the next six months :P In general, my process in Finland was a bit different to the usual as I am an AIESEC member. I ended up applying to different opportunities in Austria, Lithuania, Hungary, Slovakia and Serbia. I had a skype interview with an AIESEC representive from Lithuania and my CV got short listed for Austria, but in the end I will be going to Serbia. The whole process took less than four weeks from the first contact to me actually leaving. The local AIESEC Belgrad EF has taken amazing care of me and answered all my questions super fast. I have had skype interviews with both their representative as well as the company's CEO.

Why Serbia? Well, to be honest I had never really thought about going to Serbia and before I did not know so much about the country. However, as it is one of the countries that was piloting the Global Entrepreneurs program, there are many opportunities available. I also heard a lot of good things from other people who have done their internship in AIESEC Serbia. After some googling I fell in love with the country and now I can't wait to go! Everything has happened so fast that I don't yet really understand I am leaving... This is the first time I ever bought a flight ticket only a week in advance! The last days in Turku are busy as I still have a lot to do and even one exam to do, but next time I will already be writing from Belgrade! :)