Tapaamisia ja Sarajevo

In English below.

No nyt on lentoliput kotiin ostettu! Päivää vajaa kuukausi Balkanilla siis jäljellä... Kotiinpaluu tuntuu tulevan aivan liian nopeasti, mutta koitan nauttia täysillä jokaisesta päivästä täällä.

Viime viikolla meillä aloitti töissä uusi poika, joka työskentelee minun ja Gabbyn kanssa SEO:n parissa. Hän ei ole aikaisemmin tehnyt mitään SEO:hon tai digitaaliseen markkinointiin liittyen, joten koulutus on minun ja Gabbyn harteilla. On ollut mielenkiintoista kokea miten uuden työntekijän koulutus toimii ja nähdä erilaisia työskentelytapoja ja motivaatiotasoja. Uuden työntekijän kouluttamisen lisäksi olemme työskennelleet oman asiakkaamme projektien parissa, ja se on pitänyt meidät kiireisenä. Asiakkaan kanssa työskentely on aivan erilaista, kun alussa kun tuotimme sisältöä ja markkinointia omalle firmallemme, joten siitäkin olen päässyt oppimaan paljon.

Välillä käymme Savamalassa lounaalla

Jokirannassa lounaalla

Viime viikolla ja tällä viikolla olen myös ollut kiireinen iltaisin. Maanantaisin meillä on aina Global Entrepreneurs -tiimikokous. Viime viikolla olin viikonlopuksi menossa Sarajevoon konferenssiin, joten keskiviikkona tapasin puolalaisen Lukaszin, joka oli matkalla Belgradin kautta Sarajevoon. Tapasin hänet töiden jälkeen ja kiersimme lähes kaikki Belgradin keskustan lähellä olevat nähtävyydet kävellen. Lukasz sanoi, että ennen Serbiaan tuloaan hän oli lukenut netistä, ettei tänne kannata tulle, mutta kierrokseni jälkeen hän muutti täysin mielensä ja ihasteli Belgradia.

Skadarlija

Ravintola Belgradin keskustassa

Lukaszin kanssa Republic Squarella

Torstai-illalla oli LCM, jossa teemana oli tuleva kansallinen konferenssi NATCO. Lähes koko LCM oli serbiaksi, mutta Dusica ystävällisesti tulkkasi minulle puhetta. Paikalla oli muutama alumni kertomassa omista konferenssi-kokemuksistaan. Saimme myös suloisen koiravieraan, joka oli myös ollut NATCOssa! Virallisen osuuden jälkeen siirryimme tapamme mukaan Zlatna Moruna -baariin. Oli ihanaa nähdä EuroXPRO:ssa olleita AIESECilaisia ja jutella kotimatkasta, konferenssista ja kaikesta muusta mahdollisesta. Kotimatkalla opastin pari Novi Sadilaista juna-asemalle ja siitä vasta seikkailu alkoikin... Odotin bussiasemalla bussiani kotiin, mutta sitä ei vain näkynyt. Kahdeltatoista minibussin oli tarkoitus hakea minut Sarajevoa varten... Tajusin sitten tarkistaa netistä, että bussi kulkeekin vain 22:30 asti. Lähdin kävelemään trolley-bussi pysäkille, mutta matka vain kesti ja kesti, eikä pysäkkiä näkynyt. Kysyin sitten alkeellisella serbiallani ja käsimerkkejä avuksi käyttäen eräältä naiselta ja hän opasti minut bussipysäkille. Olin kotona hieman ennen 23:30 ja ehdin pakata vielä viimeiset tavarat.

LCM

Sarajevoon matkustin buddyni Marijan, sekä kolmen muun serbialaisen AIESECilaisen Milan, Anan ja Jelenan kanssa minibussilla. Minibussi haki meidät kaikki kotiovelta ja vei meidät aivan konferenssipaikalle asti. Hintaa meno-paluulle tuli vain 30e! Matka Bosniaan kesti noin kuusi tuntia. Yritimme nukkua, mutta en usko että kukaan sai kunnolla nukuttua. Bosniaan päästyämme tie muuttui vuoristoiseksi ja maisemat olivat aivan mielettömän kauniit. Pieniä vuoristokyliä valoineen ja aamun sarastaessa puroja ja jokia. Ajoimme aamuisen Sarajevon läpi ja saavuimme joskus kuuden jälkeen hotellille. Onneksi siellä oli paikalla konferenssin järjestäjiä ja pääsimme väliaikaiseen huoneeseen nukkumaan muutamaksi tunniksi!

Paluumatkan maisemaa

Konferenssi oli siis taas AIESEC-konferenssi, mutta tällä kertaa se oli International Train the Trainers -konferenssi, eli teemana oli paremmaksi kouluttajaksi ja julkiseksi puhujaksi tuleminen. Itse olin edistyneellä radalla, sillä olen aikaisemmin ollut TtT-konferenssissa Suomessa. Meidät jaettiin "kotiryhmiin", joissa vietimme suurimman  osan ajasta. Minun kotiryhmässä oli ihmisiä Bosniasta, Albaniasta, Italiasta, Turkista, Intiasta ja Puolasta. Kouluttajamme sen sijaan oli Azerbaidjanista. Aika kansainvälistä siis! Tulimme heti aivan mielettömän hyvin toimeen ja muutenkin tapasin tässä konferenssissa varmaan enemmän ihmisiä kuin missään konferenssissa tätä ennen. Ensimmäisenä iltana oli Global Village, eli juhlat joissa jokainen maa esittelee paikallisia ruokia ja juomia. Valitettavasti minulle ei kuitenkaan ollut paria Fazerin sininen -levyä enempää tarjottavaa, joten edustin Serbian pöydällä. Serbiasta meitä oli matkaseurani lisäksi vielä kaksi muutakin Novi Sadista, sekä kaksi kouluttajaa. Toisen päivän illalla me edistyneeltä radalta pidimme puheet koko yli satapäisen yleisön edessä. Olin todella otettu, sillä moni tuntematonkin tuli kehumaan minun puhettani jälkeenpäin ja sanoi sen inspiroineen heitä :) Viimeisenä päivänä oli haikeaa sanoa heipat kotiryhmälle, mutta onneksi kruunasimme kokemuksemme laulamalla porukalla karaoketa. Kotiinpäin matkustin taas samalla minibussikyydillä, tällä kertaa Marijan, Jelenan,  ja Novi Sadilaisten Tanjan ja Rastislavin kanssa. Kyydissä oli myös kaksi vanhempaa serbialaista naista. Matkalla kotiinpäin vuoristossa alkoi sataa lunta! Maisemat olivat kuin satukirjasta... Kaiken kaikkiaan pidin konferenssi oli aivan mielettömän hyvin järjestetty ja pakko sanoa, että se oli varmasti paras konferenssi jossa olen ollut. Me-henki koferenssissa oli aivan mieletön. En ehtinyt paljon näkemään Sarajevoa, mutta tarkoituksena on mennä sinne uudestaan ennen kotiinlähtöäni. Tykästyin kyllä todella paljon siihen mitä näin ja bosnialaiset, aivan kuten serbialaisetkin, olivat aivan mielettömän mukavia!

Serbian delegaatio: Marija, minä, Rastislav, Ana, Tanja, Mila ja Jelena

Osa Serbian pöytää Global Villagessa.

Illalliseksi cevapia. Ruuatkin olivat todella hyviä konferenssissa!

Puhetta pitämässä

Montenegrolainen huonekaverini Andjela

Tällä viikolla sitten olen kahvitellut ihmisien kanssa. Tajusin torstaina, että olen jokaikinen päivä hengannut serbialaisten kanssa. Hyvin siis olen paikalliseen porukkaan päässyt mukaan :) Maanantaina oli tietenkin tiimikokous, tiistaina tapasin Majaa, johon tutustuin EuroXPROssa. Kahvittelimme ja keskustelimme mm. homofobiasta, politiikasta ja kasvatuseroista kolmisen tuntia. Keskiviikkona sitten kävin pikaisesti töiden jälkeen Usce-ostarissa ja törmäsin paikallisten teinien idoloiman bändin keikkaan. Sen jälkeen tapasin Markoa, AIESEC Serbian kansallisesta tiimistä ja keskustelimme siitä miten he tekevät myyntiä täällä. Sain paljon hyviä ideoita omalle kaudellenikin :) Torstaina kävin Gabbyn kanssa töiden jälkeen jätskillä ja sitten illalla menin oluelle Lukaszin Milan, ja Milan poikaystävän kanssa. Lukasz oli kotimatkalla taas Belgradin kautta ja päätimme pitää hänelle seuraa.

Majan kanssa

Ehkä parasta jätskiä mitä olen maistanut. Brown butter & blue berries ja salted caramel.

Mila, Milan poikaystävä, Lukasz ja minä.

Eilen menimme Lukaszin kanssa ilmaiselle Alternative kävelykierrokselle. Kiersimme siis hieman tunnetumpia paikkoa Belgradissa. Näimme mm. 90-luvulla pakotteiden aikana toimineen eliittien ostarin, entisiä elokuvateattereita, tutustuimme paremmin Belgradin graffiteihin, ja menimme bussilla entiselle tiilitehtaalle, jossa nykyään on taiteilijoiden työpajoja. Kävimme myös kierrosporukalla olueella ja rakialla tehtaalla olevassa baarissa.

90-luvun ostari

Vanha elokuvateatteri, joka on vielä toiminnassa

Kävimme myös pyöräpajassa

Lukaszin kanssa

Tehdasalue, jossa järjestetään kesällä taidefestarit

Taiteilijan paja ja hänen taideteoksiaan

mm. Prodigy käyttää kiertueillaan hänen taideteoksiaan

Tehdasalueella oleva baari

Kierrosporukka

Täällä on nyt pääsiäinen, eli minulla on perjantaista maanantaihin vapaata. Suunnitelmat ovat vielä hieman auki, mutta sunnuntaina menen ehkä Gabbyn poikaystävän perheen luokse juhlimaan pääsiäistä. Ensi viikolla onkin taas konferenssin aika, sillä viikonloppuna menen Serbian kansalliseen konferenssiin NATCOon.

Pääsiäistunnelmaa.

In English.

Well now I have finally return tickets! Almost exactly a month left in the Balkans... It feels like going back home is approaching too fast, but I'm trying to enjoy every single day I have left.

Last week a new guy started at our work and he is working with me and Gabby on SEO. He's never done SEO or digital marketing before, so the training is on me and Gabby. It's been interesting to see how training a new employee works and to see different ways of working and levels of motivation. We've also been kept busy by working on some projects that our client gave us. It's totally different working with a client than in the beginning when we were producing content for our own company, so it has definitely been a learning point as well.

Last week and this week I have been quite busy after work. On Mondays we have a Global Entrepreneurs team meeting. Last week I was also going to another AIESEC conference in Sarajevo for the weekend, so on Wednesday I met Lukasz from Poland, who was on his way to the conference through Belgrade. I met him after work and took him all around Belgrade. He said that before coming to Serbia he has read that it's not worth it to come, but after my tour he changed his mind and started to really like Belgrade :D

On Thursday we had LCM where the theme was the upcoming national conference NATCO. Almost all of the LCM was in Serbian, but luckily Dusica was kind enough to interpret what they were saying to me. :) There were a few alumni present telling about their NATCO experiences as well as a cute dog guest! After the official part we went to Zlatna Moruna for a beer. It was amazing to see the people I had been in EuroXPRO with and talk about the conference, way back and everything else. On my way back home I helped some girls from Novi Sad find their way to the train station and felt like a local :P But that was just the start of my adventure... I was waiting for my bus back home but it never came and I was going to be picked up for Sarajevo at midnight... I checked online and realized that the bus only ran until 22:30. I started walking to the trolley bus stop, but the trip there seemed to take forever. So with my almost non-existant Serbian and the use of hand gestures I asked a lady where the bus stop is and she said it's just a bit more forward. I was home around 23:30 and had just enough time to gather my last stuff...

I traveled to Sarajevo on a minibus with my buddy Marija and three other Serbian AIESECers Mila, Ana and Jelena. The minibus picked us all up from home (except Jelena from the train station because she is from Novi Sad) and took us straight to the conference venue. The price for a round trip was only 30 euros! The trip to Bosnia took around 6 hours. We tried to sleep, but I doubt anyone really was able to sleep. When we got to Bosnia the road changed into a mountain road and the view was amazing. Small villages on the mountains, rivers and streams, and the sunrise with a mountain background. We drove through the waking up Sarajevo and arrived at the hotel around 6:30am. Luckily there was someone from the organizing committee present and we were able to get a room to sleep for a few hours.

The conference was organized by AIESEC Sarajevo. This time it was an International Train the Trainers conference, so the focus was on becoming better trainers and facilitators. I took part in the advanced track, as I had already previously taken part in a TtT-conference. We were divided into home groups, where we spent most of our time. My homegroup had delegates from Bosnia and Herzegovina, Albania, Italy, Turkey, India and Poland, and our facilitator was from Azerbaidjan. Very international! We clicked immediately and I think overall in this conference I must have met more people than in any other conference. The first night we had Global Village, where all the countries present local food and drinks. Unfortunately I only had some chocolate and candy from Finland, so I represented at the Serbian table. In addition to the people I travelled with, there were two more delegates from Novi Sad and two facilitators. During the second night the delegates from the advanced truck gave a speech in front of the whole 100+ headed audience. I was really surprised and touched because many people I didn't even know came to thank me for my speech and tell me how it had inspired them. :) During the last day we had to say a sad goodbye to our homegroups but luckily we made the best of it by singing karaoke together. I travelled back on the same minibus with Marija, Jelena, Tanja and Rastislav (from Novi Sad). On the way back it started snowing on the mountains and it looked like from a fairytale! Overall I think the conference was amazingly well organized and I have to say that it was probably the best conference I have attended. Everyone felt so connected and integrated from the first minutes. I didn't really get to see a lot of Sarajevo, but luckily I'm going back in a few weeks! I really liked what I saw and Bosnians, like Serbians, are so extremely nice!

This week I have had coffee with a lot of people. On Thursday I realized that I had met with Serbians every single day of the week. So I guess you could say I am integrated :D On Monday we had a team meeting, on Tuesday I met with Maja who I met in EuroXPRO. We had coffee and talked about homophobia, politics, cultural differences in raising children, etc. for over three hours. On Wednesday I quickly went to Usce and bumped into a concert of a local pop band. The whole mall was full of screaming teenagers. :D After that I met with Marko from the Serbian national team and got a lot of good insights into how they do things here :) On Thursday I went for ice cream with Gabby after work and in the evening for a beer with Lukasz, Mila and Mila's boyfriend. Lukasz  was on his way back home through Belgrade again. He had clearly liked what he had seen :P

Yesterday Lukasz and I took part in a free walking tour called Alternative tour. We saw a different side to Belgrade and visited for example a mall that operated during the 90's sanctions, closed movie theaters, an old brick factory where artists have their shops now, and got to know a bit more about the Belgrade graffitis. We ended the tour by having beer and rakia in a bar at the brick factory. The tour was amazing and really showed a new perspective to the city!

It's Easter here now so I have holidays from Friday to Monday. My plans are still a bit open, but on Sunday I might go to Gabby's boyfriend's family's place to celebrate Easter. :) Next week I will attend another conference, as the Serbian NATCO is taking place on a mountain a few hours from Belgrade. I can't wait! :)

Huhtikuu ja Bulgaria

(In English below)

No, tiesinhan ma vanhasta kokomuksesta etta mita pidemmalle vaihto etenee, sita vahemman blogiteksteja ilmestyy :D Maaliskuun lopussa mulla alkoi nettikurssi, joten sekin vie oman aikansa. Paljon muutoksia on muutenkin huhtikuun aikana tullut, silla aloitimme tyoskentelemaan 9-17 ja pari viikkoa sitten muutin vihdoin harjoittelijakamppaan yhteen Belgradin lahioista. Tyomatkoihinkin menee siis enemman aikaa nykyaan. Belgradiin on myos tullut kesa ja melkein joka paiva parin viikon ajan on jo ollut yli 25 astetta.

Mista sitten pitaisi aloittaa kertomaan kuulumisia? Aika on kulunut niin nopeasti, etta nyt jo kauhistuttaa kotiin paluu. Paasiaisen jalkeisella viikolla otin osaa ensimmaiseen AIESECin tiimikokoukseen paikallisen Global Entrepreneurs -tiimin kanssa. He siis vastaavat harjoittelijoiden tuomisesta Belgradiin. Kavimme kahvilla ihanassa kahvilassa Dorcol-alueella, jonka ohi olen aikaisemminkin kavellyt ja halunnut menna sisaan. Nyt vihdoin paasin! Aurinko paistoi ja istuimmekin terassilla. Minusta on aina hauskaa tavata AIESECilaisia, silla siina saa kosketuksen paikallisiin. Kokouksen jalkeen menimme Economics Facultyyn AIESEC-toimistolle, joka oli taynna pokaaleja kaikista LC EF:n voittamista palkinnoista. Tapasin lisaa AIESECilaisia, jotka olivat menossa mainostamaan lahtevaa Global Entrepreneurs-ohjelmaa ympari laitosta. Minun piti kuitenkin lahtea toihin. Myohemmin samalla viikolla kavin myos pelaamassa AIESECilaisten kanssa beer pongia jossain kirjakaupan alakerrassa ja tapasin vihdoin myos muut harjoittelijat, jotka asuvat harjoittelijakampassa (eli nykyiset kamppikseni). Paasin myos juttelemaan EF:n puheenjohtajan kanssa ja tutustumaan haneen paremmin.

Kokouspaikkana toimiva kahvila Dorcolissa

Tiimikokous

Palkintoja ja eri vuosien hallitusten kuvia toimistossa

Toimiston kartta johon minäkin pääsin laittamaan nuppineulani

Beerpongia

Huhtikuun ensimmaisena viikonloppuna nautimme Cahiden kanssa upeasta saasta. Lauantaina kavimme brunssilla puutarhassa ja menimme kavelemaan jokirantaan. Nain taas aivan uuden puolen Belgradista ja ihastuin taysin! Kavimme myos kokeilemassa splavia, eli paikallista jokilaivaa. Suurin osa splav-yokerhoista aukeaa vasta kesalla, mutta tama oli kahvila/ravintola, joten se oli jo auki. Nautimme auringosta Tonavalla ja soimme jaateloa. Illalla menimme syomaan Skadarlijaan, jossa oli taas livemusiikkia ja hyvaa ruokaa. Sunnuntaina sitten kavimme Delta City -ostoskeskuksessa New Belgradissa, silla kesahelteet vaativat vaatekaapin uudistusta.

Cahiden kanssa brunssilla

Jokirannassa

Splavilla

Splavovi (splaveja)

Skadarlijan muusikot

New Belgrade

4.4. sitten vihdoin muutimme kamppaan. Se sijaitsee melkein 30 minuuttia keskustasta Banjica-nimisessa lahiossa. Saapuessamme kamppaan siella asui lisaksemme (mina, Cahide + Alex), turkkilaiset Tugce ja Mehmet, bosnialainen Faris, kreikkalainen Ilias (joka asui aikaisemmin kanssamme hostellilla), egyptilainen Ahmed ja venalainen tytto, joka on talla valiaikaisesti auttamassa paikallista AIESECia (CEED-ohjelma). Ahdasta siis oli :D Makuuhuoneita on yhteensa nelja (kaksi tyttojen joissa parisangyt, kaksi poikien joista toisessa yksi ja toisessa kaksi kerrossankya), olohuone (jossa yksi sanky), keittio ja vessa. Mina ja Cahide saatiin onneksi oma yhteinen iso huone, jossa on vaatekaappi ja paljon tilaa. Keskustaan paasee joko normaalilla bussilla tai parilla eri trolleybussilla, tai sitten ratikalla pienen kavelymatkan paasta. Alueella en ole viela hirveasti ehtinyt kierrella, mutta ruokakauppa ja bussipysakki ovat ihan talomme edessa ja pienen kavelymatkan paasta loytyy enemman palveluita. Buddymme Marija aitinsa kanssa auttoivat minua ja Cahidea muutossa, joten meidan ei onneksi tarvinnut muuttaa julkisilla. Ensimmaisella viikolla olin aika jarkyttynyt, silla meille oli sanottu ettei meita muuteta, joten tama tuli aika yllatyksena, mutta nyt olen jo tottunut pidempaan tyomatkaan. Cahide ja Alex ovat molemmat jo lahdossa kotiin (Alex lahti jo viime viikolla), joten on hauskaa etta ymparilla on muita harjoittelijoita. Yllattavan helppoa yhden vessankin kanssa elaminen on, ehka koska mina aloitan tyot aamulla ja muut vasta iltapaivalla.

Pakkautuneina serbialaiseen autoon

Näkymät uudesta kodista

Uusi koti

Muuttoviikolla minulla oli paljon tekemista, mutta ehdin onneksi viettaa myos laatuaikaa Cahiden ja Alexin kanssa ennen heidan lahtoaan. Kavin Cahiden kanssa afterworkilla vihdoin kun meilla on samat tyoajat ja perjantaina menimme Alexin lahdon kunniaksi illalliselle. Menimme lahelle vanhaa hostelliamme ravintolaan, jossa olemme jo pitkaan halunneet kayda. Se oli aivan mielettoman sopo satumaapuutarha, joka oli kynttilavalaistuksessa. Ruokakin oli hyvaa (Alexkin loysi vegaaniruokaa listalta) ja tormasimme jopa hostellimme tyontekijaan siella. Lauantai-aamuna jouduin sitten sanomaan hyvastit Alexille, silla mina lahdin Bulgariaan! Myos Ilias ja Faris olivat lahteneet samalla viikolla, joten kamppaankin alkaa pikkuhiljaa tulla lisaa tilaa.

After work

Kahvilan ulkopuolella on koristeltu auto, josta tietää mistä kohtaa mennä sisään

Heipat Saint Savalla

Viime viikon sitten tosiaan olin Varnassa Bulgariassa AIESEC-konferenssissa. Kesasta lahtien tyoskentelen kokopaivaisesti AIESECin kansallisessa tiimissa, joten konferenssi oli yksi osa valmistautumistani. Yksi matkan kohokohdista oli minulle jo matka sinne. Lauantai-aamuna tapasin Anan (sama tytto joka oli minua lentokentalla vastassa) keskustassa ja raahasimme matkalaukkumme ensin bussiasemalle ja sitten takaisin AIESEC-toimistolle hakemaan matkaliput, jotka joku oli ostanut meille etukateen. Siella tapasimme Zilen, hallituksen jasenen, joka antoi meille pari pussillista serbialaisia snackseja matkaevaaksi. Bussiasemalla sitten tapasimme lisaa matkaanlahtijoita, LC EF:sta Milican, Tasicin ja Vojon (LCP), seka muutaman muun Belgradin AIESECilaisen. Matkustimme ensin Nisiin, etela-Serbiaan. Siella tapasimme seka paikallisia AIESECilaisia, etta muita matkaan lahtijoita. Menimme jokirantaan oluelle/kahville/syomaan ja istuimme siina muutaman tunnin keskustellen. Suurin osa keskustelusta oli serbiaksi, joten mina sain kunnon kielikylvyn. Matkaan lahdimme minibussilla joskus yhdeksan aikoihin. Rajalle oli matkaa korkeintaan tunti. Serbian rajalla jouduimme odottelemaan melkein 40 minuuttia, mutta muuten siina ei ollut mitaan ihmeellista. Sen sijaan Bulgarian rajalla korruptio kukoisti, ja meidan piti lahjoa virkailija saadaksemme jatkaa matkaa... No, viiden euron jalkeen paasimme Bulgariaan, avasimme rakia-pullon ja bileet serbialaisen turbofolkin kanssa alkoivat. Ero Serbiaan oli selkeasti huomattavissa Bulgariaan paastyamme. Tiet muuttuivat kuoppaisiksi hiekka/mutateiksi ja matka muuttui pomppuisammaksi. Kuuntelimme lahes kokoyon serbialaista musiikkia, valilla pysahtyen pissa/tupakkatauolle ja kerran pidemmalle kuskin nukkumistauolle. Aamulla joskus seitseman-kahdeksan aikoihin saavuimme Varnaan ja menimme ihastelemaan rantaa. Kellaan ei kuitenkaan ollut leveja taskussa, joten menimme takaisin keskustaan ja siella kahville (sopeudun hyvin serbialaisten joukkoon silla aamukahvi oli kaikkien mielessa). Yhdeltatoista sitten tapasimme koko konferenssiporukan kanssa ja mina vaihdoin serbialaisten seurasta suomalaisedustukseen.

Nis

Minibussitunnelmia

Musta meri

Meidän minibussi tapaamispaikalla

Konferenssipaivat olivat pitkia, enka niihin mene sen enempaa. Konferenssin aikana kuitenkin tajusin kuinka paljon tama lyhytkin aika Serbiassa on minua muuttanut. Esimerkiksi aikakasitykseni on taysin muuttunut Balkanilaisen rauhalliseksi. Yleensa olen selvittanyt kaiken viikkoja etukateen, mutta nyt menomatkan suunnitelmat varmistuivat perjantai-iltana ja paluumatkan lentokentalle paasy tuntia ennen. Oli ihanaa nahda suomalaisia AIESECilaisia, seka muitakin AIESEC-tuttuja, mutta erityisesti mieleen minulle jaa serbialaisiin AIESECilaisiin paremmin tutustuminen. Etenkin iltaisin vietin heidan kanssaan paljon aikaa ja he adoptoivat minut ihan mukaan porukkaansa. Tutustuin myos muihin pohjoismaalaisiin tuleviin kansallistiimilaisiin, mika oli todella mukavaa. Lauantai-aamuna sitten lensin Varnasta Sofiaan saastaakseni aikaa. Ehdin vieda tavarat hotellille, ja sitten lahdin yhden AIESEC-kaverini suosituksesta free walking tourille. Se oli taydellinen tapa nahda kaupungin paanahtavyydet nopeasti. Kavelykierros kesti kaksi tuntia, jonka jalkeen kavin syomassa ja menin hotellille nukkumaan. Aamulla sitten otin bussin Sofiasta Belgradiin. Matka kesti noin kuusi tuntia parilla tauolla ja koko matkan ihastelin maisemia ikkunasta. Serbia on aivan mielettoman kaunis luonnoltaan ja toivon, etta paasen viela nakemaan enemman sita. Kotiin päästyäni olin niin innoissani Belgradissa olemisesta, että lähdin kiertelemään Kalemegdaniin ja nauttimaan Belgradin tunnelmasta.

Suomiporukka

Ana Serbian standilla

LC EF-tyttöjen kanssa gaalaillassa

Sofian tyhjät kadut

Sofia

Free walking tour

Sofian teatteri

Konferenssin aikana tajusin myos miten paljon olen tykastynyt Serbiaan, silla jo ensimmaisen paivan jalkeen ikavoin takaisin Belgradiin ja huomasin vertaavani hintoja dinareihin. Serbiassa ja Bulgariassa oli yllattavan paljon eroavaisuuksia. Etenkin Sofiassa minua jarkytti kuinka aavemaiselta koko kaupunki naytti lauantaina. Missaan ei ollut ihmisia, enka kavelykierroksen jalkeen enaa saanut ostettua evaita paluumatkalle, silla en loytanyt mistaan aukiolevia kauppoja ilta kahdeksalta. Sen lisaksi siina missa Belgradissa leipomoita on joka kulmassa, ei niita Sofiassa nakynyt missaan. Serbiassa myos joka kerta kun maksetaan niin kysytaan korttia vai kateinen, mutta Sofiassa en pystynyt maksamaan kortilla edes bussiasemalla. Onneksi olen Serbiassa ollessani opetellut suurin piirtein kyrilliset aakkoset, joten onnistuin sentaan McDonaldsin menua lukemaan :D Sanomattakin siis selvaa, etta mahani heitti volttia kun nain meidan lahestyvan Serbian rajaa. Sofia oli kaunis kaupunki, mutta olin iloinen paastessani takaisin Serbiaan.

Maisemaa bussin ikkunasta

Serbian luontoa

Kalemegdan sunnuntaina

"Rakastan sinua Belgradini"

Toissa viime aikoina olemme myos nauttineet kuumasta ilmasta. Toimistossa on mielettoman kuuma, mutta ruokatunnille olemme yleensa lahteneet terassille tai jokirantaan syomaan. Belgradissa uudistetaan arabiemiraattirahoin koko jokirantaa, ja osa siita onkin jo kunnostettu. Muutamana paivana olemmekin kavelleet sinne, silla se on vain 5 minuutin kavelymatkan paassa ja siella on muutama food truck, joista saa ruokaa. Itse toissa sitten meidan SEO on vihdoin alkanut nayttaa tulosta. Olen paassyt tekemaan vahan myyntia (suljin yhden diilin espanjaksi!) ja me olemme saaneet paljon uusia projekteja. Myos minulle ja Gabbylle on tullut nyt oma SEO-asiakas, jonka kanssa tyoskentelemme jatkuvalla tahdilla.

Viimeinen kuukausi Belgradissa haamottaa edessa ja nyt yritan ottaa kaiken irti jokaikisesta paivasta. Pieni poissaolo taalta sai minut tajuamaan miten paljon tulen ikavoimaan Serbiaa taalta lahtiessani. Kuka olisi uskonut pari kuukautta sitten (en mina ainakaan)?

Tämän päivän tiimikokouksesta

Bulgariassa ollessani oli tullut uusi saksalainen harjoittelija

In English.

Well from past experience I should have guessed that the farther along my exchange goes, the less I blog :D. There have been many changes during April and my life in Belgrade has become totally different. First of all, we started working from 9-17, and then two weeks ago I finally moved to the intern flat in a suburb of Belgrade. This means I am spending more time commuting as well. Also, summer has come to Belgrade and during the past few weeks it has been over 25 celsius almost every day.

So where should I start telling about the last three weeks... Time has passed so fast that I am already terrified of having to go home. After Easter, I attended my first team meeting with the local AIESEC Global Entrepreneurs team. They are in charge of bringing interns here in the Global Entrepreneurs program. We had coffee at a really cute cafe in Dorcol. I have walked past there many times and wanted to enter, so I was happy to finally get to do so :) The sun was shining and we sat outside. I always like meeting local AIESECers because it gives me a chance to know more about the locals. After the meeting we went to the AIESEC office in the Economics Faculty. It was full of people and full of trophies from different awards that the LC has received. I met some more AIESECers that were going to promote the outgoing Global Entrepreneurs program around the campus, but sadly I had to go to work so I couldn't join them. Later that week I went to play beer pong at the basement of a book store with the AIESECers. I got to also meet the other interns from the flat, which was super nice.

The first weekend of April Cahide and I were enjoying the amazing weather. On Saturday we went for brunch in a garden and went to walk by the rivers. Once again I saw a totally different side of Belgrade and I absolutely loved it! We also went for icecream/shakes on one of the splavs, the river boats. Most of them only open in the beginning of summer, but this one was open so we got to enjoy sitting on the Danube and taking in the sun. In the evening we went for dinner in Skadarlija, once again with live music and great food. On Sunday we went to Delta City mall in New Belgrade because the change of weather requested a change in wardrobe.

On April 4th, we finally moved to the intern flat. It is located around 30 minutes from the city center, in a suburb called Banjica. When we (Cahide, Alex and me) moved in there were 6 other people living there (Tugce and Mehmet from Turkey, Faris from Bosnia, Ilias from Greece, Ahmed from Egypt and a Russian girl who is here doing a CEEDer program working with AIESEC in Serbia). However, Ilias and Faris left two days after, and also Alex went back home during the weekend. There are four bedrooms in the apartment (two with double beds, one with a single bunkbed and one with two bunkbeds), a living room (with one bed), a kitchen and a bathroom. Cahide and I got to share a pretty spacious room with a double bed and a big wardrobe. To go to the center we can either take a normal bus or two different trolley busses, or then a tram that stops a bit further from the apartment. I haven't had the chance to walk around the area that much, but there are two supermarkets and a bus stop right in front of the apartment and more services if you walk a bit more. My buddy Marija and her mom helped Cahide and I move so we didn't have to take the public transport, which was super nice of them :) The first week I was pretty shocked from the total change of lifestyle, mainly because they had told us that most likely we do not have to move. However, now I'm already used to it and it's fun having people around especially as Cahide and Alex are both going home already.

During the moving week I had a ton of stuff to do, but luckily I had the chance to still spend some time with Alex and Cahide before they left. I went for an after work one day with Cahide now that we finally work the same hours :D On Friday we went for Alex's goodbye dinner. We went to a really cute cafe/restaurant near our old hostel. We had wanted to go there for a long time so this was the last chance. It was also in a garden and we had dinner in candle light. The food was amazing (Alex even found vegan food) and we even saw one of the hostel employees there. On Saturday I had to say goodbye to Alex because I left for Bulgaria!

So last week I was at an AIESEC Conference in Varna, Bulgaria. Starting from the summer I will be working full time in the national team of AIESEC in Finland, so this conference was a part of my preparation. One of the highlights of this conference was however already the trip there. On Saturday I met Ana (who picked me up at the airport when I arrived) in the city center and we went first to the AIESEC office, where we met Zile who gave us tons of Serbian snacks for the road, and finally to the bus station. There we met Milica, Tasic and Vojo from LC EF as well as other AIESECers. We first traveled to Nis, in Southern Serbia. There we met some local AIESECers and others who were joining us for the conference. We went by the river to have some coffee/beer/eat and sat there for a few hours. Most of the conversation was in Serbian, so I was really immersed into the Serbian language :D By now I should be perfect :P Around 9pm we left towards Varna in a minibus. The border was only about an hour away. We waited for about 40 minutes on the Serbian border until we could continue to the Bulgarian border, where we had to bribe the officer to be able to continue. Oh corruption... After finally getting to Bulgaria we opened a bottle of rakia and continued the party with Serbian music. The difference to Serbia was very clear after the Bulgarian border. The roads changed to dirt/mud roads and the ride got a whole lot bumpier. We listened to Serbian music almost all night, stopped a few times for a little break. Around 7-8am we arrived in Varna and headed for the beach. However, as none of us had any Bulgarian levs and morning coffee was on everyone's mind, we went back to the city center and for coffee. Around 11am we met with the whole conference crew and I changed my company to the Finnish delegation.

The conference days were long and I won't go further into the details. During the conference however I realized how much I have changed even within the short time I have spent in Serbia. For example, my conception of time has totally changed. Before I used to plan everything weeks in advance and stress about everything, but now my travel plans for the way to the conference were decided upon on Friday evening and the way to the airport on my way back two hours before I left. It was really amazing meeting all my friends from both the Finnish and other delegations, meeting new people, and getting to know the other elected Nordics, but what will mostly stay on my mind was the time I spent with the Serbian delegation and getting to know them a bit better.

On Saturday morning I flew from Varna to Sofia to save time. I even had time to take the free walking tour, thanks to the recommendation I got from an AIESEC friend. It was a perfect way to see the main sites in the city in the short time I had there. The tour took around two hours, after which I went to eat and then to sleep. In the morning I took a bus from Sofia to Belgrade. The trip was around 6 hours with two breaks and the whole trip back I was fascinated by the scenery flashing by. Serbia has such beautiful nature and I really hope I will get the chance to explore it even more. After I got home I was so excited that I was in Belgrade that I went to walk around Kalemegdan and enjoy the Belgrade atmosphere.

During the conference I realized just how much I have fallen in love with Serbia, because I was missing Belgrade already during the first day in Bulgaria and I found myself comparing prices to dinars. Bulgaria and Serbia were very different. I was especially shocked about how Sofia seemed like a ghost town on Saturday. There were almost no people in the city center and after the walking tour I couldn't find any open store to by snacks for the trip back. Also whereas in Belgrade you can find bakeries in every corner, I didn't see a single one in Sofia. And every time I pay in Belgrade I am asked whether I'll pay with card or cash but in Sofia I couldn't pay with the card even at the bus station. Thank god I had some what learned the Cyrillic alphabet so I was able to read the menu in McDonalds :D So I think it is pretty clear that I got butterflies in my stomach when I saw us approaching the border of Serbia. Sofia was a beautiful city, but I was extremely happy to be back (home) in Serbia.

Lately at work we have also been enjoying the hot weather. At the office it is extremely hot, but during our lunch breaks we have usually gone outside to eat. The waterfront is being renewed with funding from the Arab Emirates and part of it is already done. During a few days we have walked there during lunch break as it is only 5 minutes from where we work and there are a few food trucks to buy lunch from. As for work itself, our SEO has finally started bringing results and I have even gotten to do some sales propositions (one even in Spanish!). We have gotten many new projects and even our own SEO customer who we work with on a monthly basis.

I am entering my last month in Belgrade and I'm trying to take everything out of every single day. Even a small escapade made me realize how much I will miss Serbia after I leave. Who would have thought two months ago that I fall head over heels for this country?